Oli Agamemnonin kultainen kuolinnaamio ja mainioita pienoisveistoksia, pienia pyöreitä naishahmoja 2000-luvulta eKr...
Saleissa 7-35, oli esillä maailman paras antiiikin veistoskokoelma. Marmorisia veistoksia nuorista miehistä ja nuorista naisista, anatomisesti taidokkaita, kurveineen ja muotoineen.
Pronssinen kaksimetrinen Poseidon, merenpohjasta löydetty, oli vaikuttava hahmo.
Esillä oli antiikin ajan taidokkaita astioita. Kokonaisia saleja oli täynnä pelkkiä ruukkuja, käyttötarvikkeita ja upeita koruja sekä kullasta tehtyjä koriste-esineitä.
Museo itsesssäänkin oli näkemisen arvoinen rakennus. Näkemistä olisi ollut toisellekin päivällekin. Vaikka oli juotu kiskurihintaiset kahvit museoalueen kahvilassa, ei jaksanut kolmea tuntia enempää.
Mietin miten ne museovahdit siellä historian ja turistien huminassa jaksavat, varmaan maailman tylsin työ. Ainoa mitä voi tehdä on kytätä turisteja ja hokea " no fotos".
Sitten olikin jo kiiruhdettava kotiin, ja laittautumaan iltaa varten. Meidät oli kutsuttu Suomen Ateenan Instituuttiin Akropoliin juurelle Sinikka Hurskaisen taidenäyttelyn avajaisiin. Sinikka itse oli muutama vuosi sitten asunut tässä samassa asunnossa, ja tapasimme hänet jo talossa vierailulla. Saimme häneltä kutsun näyttelyyn. Vasta toinen päivä Ateenassa ja nyt jo piireissä.
Vähän oli vaikeuksia löytää koko instituuttia, taksin navigaattorikaan ei löytänyt osoitetta, karttaa luettiin taksikuskin kanssa, joka ei puhunut englantia. Tosi halpaa täällä on kulkea taksilla, neljä kilometriä tuossa liikennekaaoksessa ja neljä euroa.
Instituutin tiloissa oli esillä parikymmentä Sinikka Hurskaisen naivistista maalausta. Kuvat olivat pienehköjä, värikkäitä ja sisälsivät ehkä tahatontakin huumoria. Jokaiseen tauluun sisältyi tarina tai muisto hänen Euroopan matkoiltaan Oli mukava tutustua Sinikkaan, positiiviset ihmiset ovat aina mukavaa seuraa.
Ilta oli jo pimennyt kun lähdettiin kotimatkalle. Ajateltiin kävellä ainakin osan matkaa keskutassa.
Matkalla törmättiin Kreetalaisille iltamarkkinoille. Kreetalaiset kauppiaat maistattivat ja möivät oliiviöljyä, juustoja, leivonnaisia ja muita kansallisia tuotteitaan. Kujan päässä soi kreikkalainen musiikki. Bändi soitti oikein vauhdikasta kansanmusiikkia ja kansantanssiryhmä esitti sitä perinteistä "kädet toistensa olalla"- ryhmätanssia. Seuraavan kappaleen aikana paikalliset katsojat alkoivat tanssia mukana. Askeleet olivat kyllä näköjään kaikille tutut, mukaan liittyi koko ajan uusia tanssijoita. Aivan upeata katsottavaa. Seuraavan kappaleen tanssi kaksi parikymppistä nuorta miestä kahdestaan. Näille ihmisille opetetaan varmaan jo heti kävelemään opittua kansantanssin askeleet. Tää ei ole mitään hiphoppia tai breakdancea, mutta perusidea on samantapainen.
Taksi sitten päätettiin napata lennosta. Taas sama juttu; miten vaikeata onkaan päästä yhteisymmärrykseen osoitteesta. Kumpikin lausuu saman osoitten ihan eri tavalla. Se kuski ei tainnut haluta sen enempää meidän kanssamme keskustella, kun laittoi jonkun klassisen musiikin päälle, Musiikki tuli melko kovalla volumella, ja kuski ajoi taas täysillä siinä liikenteessä kuten takseilla on täällä tapana. Tuli mieleen elokuva Ilmestyskirja Nyt, jossa mentiin Wagnerin voimalla. Saa jalankulkijat varoa, ei kai ne tahallaan kenenkään päälle aja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti