Suur-Ateenan asukasluku on reilu 4 miljoonnaa. Kaupunki on rakentunut Akropoliin ympärille. Kaupunginosia on lukuisia. Meidän asunto, siis Suomi-Ateena instituutin asunto sijaitsee noin 3 km Akropoliilta pohjoiseen.
Kaupunkisuunnittelu ei tällä alueella, eikä muullakaan ole ihan viimesen päälle harkittua. Kadut on liian kapeita, osa vain kapeita kujia. Kummankin puolen katua on pääsääntöisesti pysäköity autoja ja moottoripyöriä. Siinä välissä autot huristvat melko lujaa. Jalankulkijalle on jätetty kadun ja talojen väliin usein vain puolen metrin levyinen ns. jalkakäytävä. Usein sekin on tukittu pysäköidyllä autolla, roskalaatikolla. Tai jokin puu kasvaa niin että täytyy kiertää ajoväylän kautta. Silloin on syytä pelätä keltaista taksia joka suhahtaa ohi.
Katukuva on todella värikäs, enkä tarkoita vain valtavaa määrää graffitteja ja stagejä, joita on tällä melkein joka seinässä mihin vaan käsi ulottuu. Joukossa on muutamia hienojakin piirroksia.
Jokaisessa kaupunginosassa on pieniä aukioita ja puistoja jonne varsinkin miehet kokoontuvat istuskelemaan ja pelaamaan dominoa. Jo kauas kuuluvat kilahdukset, kun miehet iskevät nappuloitaan pöytään. Yllättävän paljon on myös koiran ulkoiluttajia puistoissa,
Se värikäs katukuva tulee tietty ihmisistä ja äänistä ja tuoksuista. Kaupungin osat on täynnä pieniä kahviloita, tavernoita, leipomoita ja pieniä alakerran kauppoja. Kaupunkilaiset istuvat katukahviloissa seurustelemassa ja tapaamassa ystäviä. Pieniä viehättäviä ravintoloita on usein vieri vieressä, ja konditorioita on melkein joka kadunkulmassa. Mitä erilaisempia leivonnaisia, ja mikä tuoksu.
Kaduilla ei koskaan ole hiljaista, sillä autojen melu on jatkuvaa. Siihen tottuu, ja mukavaa on kuulla ihmisäänet kaduilla ja kahviloissa, Koko ajan kuulee jotain puhetta, josta ei valitettavasti ymmärrä mitään. Ihmiset täällä kommunikoi koko ajan, huudellaan kadun yli tutuille, torikauppiaat mainostavat tuotteitaan tosi kovaäänisesti.
Ainakaan näillä kulmilla tai keskustassa ei näy katukuvassa paljonkaan maahanmuuttajia kun vertaa esim. Pariisiin, jonka katukuva on sekoitus monista kansoista ja etnisistä ryhmistä.
Kreikalla ei kai ole oikein maahanmuuttopolitiikkaa, tai se on sellainen, että ainakaan etnisten ryhmien ei haluta tänne muuttavan. Kuulin, että jonkin aikaa sitten oli tapahtunut kaupungin puhdistusoperaatio, epäsuotuisat maahanmuuttajat, romaanit ja asunnottomat oli rahdattu kaupungin ulkopuolelle. Jokunen on kai jo palannut. Aamuisin lähipuistossa nukkuu penkeillä makuupussiin kääriytyneitä mustia miehiä. Kerrotaan, että suuri osa poliiseista on lyhyellä koulutuksella valmistuneita nuoria miehiä, Suuren osan heistä väitetään kannattavan paikallisen isänmaallisen puoluetta.
Akropoliin kukkulalla ei vielä ole ehditty käydä. Tänään kiivettiin lähistöllä sijaitsevalle Likavittoksen kukkulalle, käveltiin sen huipulle joka on 277metriä kaupungin yläpuolella, hiki tuli. Mitkä näkymät kaupungin yli, aivan huikeat, Ateenan kerrostalojen meri jatkui silminkantamattomiin.
Antikkin Ateenan sydän Akropoli kohosi jyrkkäseinäsen kalloin päällä, aurinkonpaisteessa se näytti mahtavalta. Samalla sieltä ylhäältä katsottuna hahmottui miten antiikin Ateenan ydin on rakentunut.
Likavittoksen huipulla oli tietty upea ravintola, oppaassa mainittu hntavaksi. Olimme kuitenkin ansainneet oluet ja kreikalaiset salaatit, Eipä olla ennen nautittu lounasta näin hulppeella näköalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti