Kuvia kuukauden ajalta

Meidän talo, Suomen-Ateenan Instituutin rakennus. Meidän huoneisto on toiseksi ylimmäinen kerros.

Meidän terassi, siellä aurinkoisina aamupäivinä lueskeltiin ja otettiin aurinkoa.

Näinkin oli mukava istua auringossa.

Sakke shoppailee.

Meidän Kaurismäkeläisen kantaravintolamme, ja sen mukava saksaa puhuva emäntä.

Vielä kerran vahdinvaihto ja evzonet, tänään 28.10 Oxi- itsenäisyyspäivänä juhlavaatteissaan.

Löytyi grafiteistakin kauniinpia aiheita.

a

Iloinen tervehdys kaikille lukijoille.

Akropolis

Ateenan Akropolisen "Pyhän  kukkulan" temppeleitä pidetään läntisen maailman tärkeinpinä monumentteina. Suurenmoiset marmoriluomukset rakennettiin pääosin 500-300 luvulla Ateenan kulta-aikana.

Panthenon, " neitsyen temppeli". Temppelin sisällä oli 12 metrinen kullasta ja norsunluusta tehty
Athena-jumalattaren patsas.
Patsas vietiin 426 jaa. paikalta,Wikipedia ei ainakaan tiedä minne, mutta pienoismalli löytyy Ateenan argeologissta museosta huoneesta 20.

Temppelissä ei ole yhtään suoraa linjaa.

Herakleen Odeion, roomalaisaikainen katettu teatteri. tai se mitä siitä on jäljellä.

Akropolis vähän toisesta kuvakulmasta.

Kuvia Ateenasta

Ihaninta Ateenan aamussa oli itse vastapuristettu appelsiinimehu.

Parlamenttitalon edustaa vartioivat kuuluisat evzonet. Nämä sotilaat ovat pukeutuneeet itsenäisyyssodassa taistelleiden kapanallisten käyttämään asuun, jossa sotimisen on täytynyt olla hankalaa: lyhyt valkoinen hame,jossa 400 laskosta ( Turkinalaisuudessa vietettyjen vuosien mukaan),
punainen lakki ja punaiset pampulakengät.
Vahdinvaihto tasatunnein on kuin hidastettua tanssia, jossa potkitaan korkealle ilmaan.
Evzoneiksi valitaan Kreikan asevelvollisista pisimmät ja komeimmat miehet.

Japanilaisen Bernard Tschumin suunnittelema kulmikas uusi Akropolis-museo avattiin vuonna 2009.
Museo on rakennettu varhaiskristillisen  asuinpaikan päälle, ja lasilattioiden läpi kaivauskohdetta voi katsella suoraan ylhäältä päin.
Itse museo on täynnä Akropolin alkuperäisiä marmoriveistoksia.

Kesäkahvi täällä on frappe, vahvaa esspressoa vaahdotetulla maidolla ja jäillä, hyvää.

Asuntomme on lähellä Exarhian aluetta, kapeita kujia ja aukioita, seinät täynnä mitä erilaisempia grafitteja ja enemmän tai vähemmän töhrittyjä seinäpintoja. Exarhia on Ateenan toisinajattelun tyyssija, joka näkyy vireässä kakukuvassa. Aluella partioi usein myös mellakkapoliisien yksiköitä.

Kallimarmaron upea stadion rakennettiin Ateenan keskustaan 300luvulla eaa. Nyt paikalla on kopio, joka rakennettiin  ensimmäisiä nykyaikaisia olympialaisia varten, jotka pidettiin Ateenassa 1896.
Stadion ei tietenkään täytä enää tämän vuosisadan kisojen vaatimuksia, esim, juoksuradat eroavat pituudeltaan; pitkiä suoria ja jykkiä äkkimutkia, joissa juoksijoiden pitäisi varmaan jarruttaakin, jottei keskipakovoima sinkoaisi heitä pois radalta.
Täytyihän meidänkin sitä rataa kokeilla. Keskipakovoima ei meitä kuitenkaan singonnut radalta.

Ateena on täynnä autoja ja takseja kaikkina vuorokauden aikoina. Skootterit puikkelehtivat loputtomassa liikennevirrassa. Autot on parkkeerattu sikin sokin välittämättä muista autoista, jalankulkijoista tai mistään muustakaan. Lappuliisaa tarvitaan täällä.

Zeuksen temppeli.


Katukuvassa näkyy paljon autioita korjaamattomia taloja. Tämä johtuu kuulemma omistajajärjestelyjen ongelmista; ei tiedetä kuka talon todellisuudessa omistaa. Ennenkuin talolle voi tehd mitään pitää saada koko perikunta kasaan. Se on ilmeisesti haastavaa.

Minä ja Sakke
Tässä asennossa väsään näitä blogeja:

Toinen ja kolmas päivä Syroksessa

Aamut ovat luksusta täällä saarella, kahvit juotiin terassilla auringossa kirjaa tai uutisia lukien. Muutama paikallinen kissa yritti jakaa aamupalan kanssamme. Ilmeisesti kyseessä on aiempien vieraiden myötä muodostunut nautintaoikeus.
Tänään tiistaina vaelsimme pohjoisen kylään nimeltä Kini, joka on mainittu saaren viihtysimmäksi ja rauhallisimmaksi kyläksi. Matka maantietä ja peltojen poikki oli noin 4 kilometriä. Tie kulki karujen kukkuloiden välisissä solissa. Sitten avautuikin eteemme kaunis näkymä; ryhmä valkoiseksi rapattuja taloja, pieni kalasatama ja kylän keskellä pieni ranta.  Rannan tavernassa joimme frappe-kahvit, paikallisten suosima kylmä kahvi vaahdotetulla maidolla.

Keskiviikkopäivä vietettiinkin oman kylän rannalla uiden ja auringosta nauttien. Sakke snorklasi aallomurtajan ympärillä ja Galissan lahdella. Itse nautin uimisesta kirkkaassa suolaisssa meressä. Kaikki asiat olivat kohdallaan,

Torstaina oli jo lähtöpäivä. Laiva Ateenaan lähtisi kello neljältä iltapäivällä. Matkustimme jo hyvissä ajoin aamupäivällä Syroksen pääkaupunkin Ermoupolikseen. Kaupunki on viihtyisä marmori- ja kivilaattapäällysteisine katuineen, toreineen ja kapeine kauppakujineen. Rantaa hallitsee vilkas satamakatu, jossa viihtyisiä tavernoita ja kahviloita.
Kaupunkiin on 1800 luvulla rakennettu jäljennös Milanon La Scala teatterista. Toinen nähtävyys on koristeellinen Agiou Nikolaun ortodoksikirkko.
Kaupungissa syötiin kreikkalainen salaatti ja soulakivartaat. Näillä eväillä jätimme lomasaaremme Syroksen, ja sen ihanan rauhan, ja astuimme neljäksi tunniksi Blue Star Ferryyn palataksemme Atenaan.

Syros ensimmäinen päivä

Matka tälle ihanalle saarelle nimeltä Syros alkoi sunnuntaina aikaisin aamulla, laiva lähti Pireuksen satamasta jo 7,30. Meillä oli vain ns. kansipaikat, eli istuttiin koko matka kahvilassa. Hyvin meni matka, vaikka laivan irtautuessa satamasta kreikkalaiset rouvat tekivätkin useamman ristinmerkin.

Syros on Kreikalle kuuluva saari Egeanmeressä, 144 km. Ateenasta kaakkoon. Saaren asukasluku on noin 20 000. Turistit täällä ovat pääosin kreikkalaisia, joten kylät tuntuvat perin alkuperäisiltä; miehet istuvat iltaisin kahviloissa juttelemassa ja pelaamassa dominoa, kissat kulkevat asiakkaiden jaloissa.

Kiitos Timolle ja Kirstille vinkistä viettää muutama kesäinen rantaloma päivä poissa Ateenan hälystä.
Majapaikkamme on pieni rauhalinen perhehotelli, vain muutama suomalainen turisti on löytänyt tiensä tänne.

Aamukahvi aurinkoisella terassilla aloitti ensimmäisen päivämme. Aioimme tänään tehdä kävelyretken etelän puoleiseen pieneen kalastajakylään. Matkaa Finikasin kylään oli reilut 3 km. ja reitti, oikoreitti kulki melko karujen ja kuivien viljeltyen maastojen kautta. Kesäkauden 35-40 asteen helteet ovat kuitenkin jo ohitse. Aurinko porotti kuitenkin armottomasti. Lehmät ja lampaat laidunsivat täysin rutikuivilla pelloilla; ei vihreätä ruohoa missään. Talven sadekauden jälkeen keväällä tilanne on kuulemma aivan toisenlainen.

Finikasin kylässä kiersimme venesataman, sen upeita purjeveneitä katsellen, joimme kahvit ainoassa auki olevassa kahvilassa ja teimme paikallisessa marketissa ruokaostoksia. Saken reppu oli paluumatkalla melko painava, pitikö ostaa viiniä ja ouzoa.

Hikisen retkeilyn jälkeen oli mukava pulahtaa oman kylän rannassa kirkkaaseen lämpimään meriveteen.

Kiitos taas Kirstin vinkin, auringonlaskua seurattiin Agia Pakoun kappelin kukkulalta. Kuuden maissa kiivettiin kiviportaita ylös kukkulalle, josta avautui näkymä merelle, kylään ja lahden puokamaan.
Kukkulalla sijaitsi tuo pieni valkoiseksi rapattu kappeli, sisällä vaatimaton alttari ja muutama ikoni.
Klo 18.30 aurinko alkoi punertaa ja laskeutua taivaanrantaan. Mikä upea näky, punainen aurinko, punasininen taivas ja alapuolellamme turkoosi, kirkas meri. Kyllä maailma on kaunis.
Viisitoista minuutia myöhemmin aurinko oli pudonnut mereen ja ilta alkoi pimentymään.
Elämän arkisemmasta puolesta muistutti kuitenkin vilkaisu kukkulan alas vasemmalle puolelle; siellä alhaalla lahdenpoukumassa sijaitsi lähinnä saksalaisten miehittämä nakuranta.

Kreikka-Suomi jalkapallo

Lauantaina oli jalkapallopeli Suomi-Kreikka, peli pelattiin kotimaamme viileydessä. Meidän oli ajatus mennä  seuraamaan peliä johonkin lähikuppilaan tai baariin. Voisi kuvitella että tunnelma olisi toista kun Suomen sportti-pubissa.
Ennen pelin alkua Sakke lähti "tsekkaamaan" meidän kulmien baarit. Tulos oli se, että kaikki  neljä baaria oli täynnä miehiä, pelkkiä miehiä, ei yhtään naista. Joko kreikkalaisia naisia ei kiinnosta jalkapallo, tai mikä todennäköisempää kulttuuri ei salli naisten osallistua miehisiin baari-iltoihin. Minä en kuuulemma missään tapauksessta olisi sinne voinut  mennä. Ja koska minäkin halusin jännittää ottelua, päädyimme katsomaan pelin asuntomme 20 tuumaisesta televisiosta, ja lasit retsinaa sai omasta jääkaapista. Peli muuten päättyi 1-1.

Egina

Tänään tiistaina 7.10 meidän oli tarkoitus lähteä saarelle nimeltä Hydra. Kiitos Saken ajatuksen tänä aamuna käyttää julkisia kulkuneuvoja, muun muassa julkiseen liikenteeseen Sakke oli tänne oikeastaan tullut tutustumaan. Tähän asti oltiinkin ajeltu taksilla. Ehdotin kyllä taksia tänäkin aamuna.
Tarkoitus oli päästä Pireuksen satamaan, mistä laivat saarille lähtevät.
Siis ensin bussilla kolme pysäkin väliä, siitä kävely Viktoria metroasemalle ja metrolla satamaan.
Matka kesti kaiken kaikkiaan tunnin, hikinen metro, jossa yksi tyyppi yritti hämätä ja toinen työntää kättään mun laukkuun, "stop it", todella surkea yritys. Olipa hyvä muistutus taskuvarkaista.
Saavuttiin satamaan ja laiva Hydralle oli lähtenyt kymmenen minuttia sitten.
Kihisin.

Tunnin päästä lähti kantosiipialus Egina-saarelle, matka kesti vain 45 min. Eginan kaupungin satama oli todella kaunis, aurinko paistoi ja oli oikeastaan kuuma kun saavuttiin. Oli mukava kävellä rantakatua katsellen värikkäitä kalastusaluksia ja komeita purjeveneitä. Ranta oli täynnä pieniä tavernoita  ja kahviloita. Saari on muuten tunnettu pistaasipähkinöistä, joita tietty ostimme kotiin tuliaisiksikin.

Löytyi jokunen kirkkokin jossa sai kuvata. Tässä äidille kaunis ikoni.

Tuulisemmalta rannalta löytyi mukava ruokapaikka, ja tuuli sitten yltyikin aika rajuksi, taivas tummeni ja salamoi. Tavernan muoviseinät lepatti, mutta ruoka oli hyvää; salaattia, täytettyjä tomaatteja ja katkarapuja.

Niin se kaunis päivä muuttui aivan karmeaksi myrskyksi ja rankkasateeksi. Vettä satoi kaatamalla, onneksi oltiin vaihdettu kahvilaan, jossa syötiin vohvelit suklaa-jäätelö täytteellä. Lueskeltiin siellä sitten ja katseltiin kuinka purjeveneet heilui satamassa, Kuudelta lähti laiva takaisin Pireukselle, ja sieltä metrolla asunnolle. Hyvä päivä tämäkin.